Aikakriisi ja Päiväkirja 16.11.2017

Aika kriisi. Vielä muutama viikko sitten olin kiireinen töissä. Tavoittelin tekeväni vuositavoitteeni täyteen vaikka viimeiset kaksi kuukautta olisin Emilin kanssa kotona. No töitä tuli tehtyä paljon ja näyttää siltä, että minun mahtavien kollegoideni avulla tavoitteeni tulee täyteen. Joku päivä vielä kirjoitan ajatuksiani tavoiteasetannasta liike-elämässä. Siitä minulla on monta erilaista kokemusta, osa hyviä osa huonoja. Mutta takaisin aiheeseen josta olin kirjoittamassa, ajankäyttö. Töissä ajattelin aina, että nyt kun jään Emilin kanssa kotiin niin minulla on eri lailla aikaa hoitaa omia ja perheen juttuja. Haaveilin jopa Emilin nukkuessa päikkäreitä ottavani itsekin päikkärit.
Toisin kävi. Päivät menee hirveää vauhtia kun on tuollaisen aktiivisen pikku pojan kanssa kotona. Emil on luonteeltaan sen oloinen, että koko ajan pitää oppia uutta ja kehittyä. Jos tulee hetkiä, ettei ole uutta virikettä, niin alkaa kyllästyttämään. Tämän viikon ohjelmassa on ollut muun muassa ryömimisharjoitukset. Menestystä on tullut sen verran, ettei isin enää ole syytä poistua moneksi sekunniksi paikanpäältä, toukka on lähtenyt liikkeelle. Tuollaisessa ryömimisharjoituksessa ilmenevä tahdonvoima pitäisi saada pakattua annospusseihin joita voisi ottaa mukaan omaan laukkuun niiden päivien varalle kun meinaa ilmetä tahdonvoiman puutetta. Se on mainion näköistä miten Emilin koko olemus näyttää, että nyt mennään vaikka seinän läpi kun ollaan päästy liikkeelle. Emilin touhujen lisäksi olen järjestellyt uudelleen meidän pankkia asioita, pankki menee vaihtoon. Työn alla on kahden uuden sijoitusasunnon hankinta. Lisäksi uusi huonekalujen nettikauppa Furmus.fi on aukeamassa. Olen siinä osakkaana ja hallituksen pj:n. Näitä kaikkia pikku projekteja kuvittelin hoitavani helposti koti-isyyden ohessa, mutta taisin haukata liian ison palan kerralla.
Minua varoiteltiin puheideni pohjalta usein, että koti-isänä oleminen on ihan täysipäiväistä hommaa. Uskoin, mutta samalla hiukan vähättelin täysipäiväisyyttä, olinhan haaveillut jopa ottavani päikkäreitä. Todellisuudessa Emilin synnyttyä on ollut selvää, että hän on minulle prioriteetti numero yksi. Ja sen vuoksi hänen tarpeensa menee kaiken edelle.  Eli siis koti-isyyden hoidan ensin ja muut tulevat sen jälkeen. Emil viihtyy toisinaan hyvin itsekseen lelujensa kanssa ja voin hyvin esimerkiksi kirjoitella blogia tai tehdä muita hommia koneella siinä vieressä. Useasti toki innostun itse mukaan leikkeihin. Mikä onkaan sen mukavampaa kun antaa mielikuvituksen juosta ja muistella miten lapsena leikittiin. Leluille on annettu nimiä ja ne ovat oppineet juttelemaan, mahtavaa hommaa. Toisinaan taas on päiviä kuten eilen, ettei herra viihdy hetkeäkään yksin vaikka mitä keksit. Ja jotenkin tuppaa olemaan niin, että juuri silloin sinulla olisikin jotain noihin pikku projekteihin liittyen joka tulisi hoitaa sillä hetkellä. No silloin ei auta kuin antaa asioiden odottaa, onhan Emil kuitenkin se minun ykkösjuttuni. Tähän asti en ole joutanut nukkumaan yksiäkään päikkäreitä, nytkin Emilin nukkuessa kirjoittelen blogia. Tämä on kai normaalia meille koti-iseille ja -äideille, vai onko meidän ajankäyttö jotenkin epäonnistunut? Toisaalta olen myös pystynyt pureskelemaan sen liian ison palan, johon edellisen kappaleen lopussa viittasin, ainakin toistaiseksi.
Tiistaina 14.11. oli mukava päivä. Niin kuin someen päivittelinkin, olimme Emilin kanssa aamupäivän kotosalla, hoidettiin aamu rutiinit ja sitten lähdimme kaupungille viettämään vapaapäivää koti-isyydestä. Ajatuksena oli ostaa itselle uusi talvitakki, mutta semmoista punaista Fjällrävenin untuvatakkia, jonka olisin halunnut ei löytynyt Oulusta. Kunhan ehdin, tilaan sen netistä. Sitten kävimme lounassalaatilla Puistokahvila Makiassa, josta on tullut lemppari paikkani Oulussa. Ennen kaikkea tykkään heidän lounassalaatti pöydästä ja joskus olen käynyt siellä myös aamiaisella. Se on myös hyvin lasi ystävällinen paikka, ainakin minun kokemuksilla. Tällä kertaa Emil kuitenkin halusi järjestää hiukan muille asiakkaille viihdykettä ja aloitti hymyssä suin kirkumisesityksen. Isällä meinasi hikan naama värjäytyä punaiseksi kun poika esitteli uusia ääntelemistaitojaan. Saimme monta katsetta osaksemme, mutta ne olivat onneksi kaikki hymyileviä. Kukaan ei selvästikään tuominnut esitystä vaikka omasta mielestäni Emil olisi voinut vielä hiukan harjoitella ennen julkista esiintymistä. Lopuksi kiertelimme lastenvaatekauppoja ja ostinkin Emilille hiukan vaatteita. Löysimme muutaman bodyn, sukkia ja kuolalappuja. Lastenvaatekaupoissa pistin merkille, että saimme aika paljon hyvällä tavalla outoja katseita. Eikä minun tarvinnut kauaa miettiä mistä se johtui. En nähnyt päivän aikana yhtään toista isää, joka olisi kiertänyt Oulun lastenvaatekauppoja keskellä päivää vauvan kanssa, olin outolintu. Se onkin aika jännä, miten vähän meitä koti-isejä kaupungilla näkee vaikka tänä päivänä on hyvät mahdollisuudet jakaa vanhempainvapaat vanhempien kesken.
Eilen 15.11. keskiviikkona oli melkoisen normaali päivä. Edellinen oli hiukan repaleinen, joku häiritsi inhottavasti Emilin unia. Ja nyt kun olemme hetki sitten nostaneet pinnasängyn laidan ylös ja siirtänet hiukan sivummalle niin aina kun alkaa ininä kuulua niin joutuu hyppäämään ylös tuudittelemaan. Ennen se hoitui helposti kädellä omasta sängystä kun sängyt oli vierekkäin ja laita alhaalla. No nämä ovat näitä kehitysaskelia. Päivä tosiaan kului pitkälti kotona. Emilin kanssa touhusimme paljon yhdessä. Olihan nyt semmoinen päivä jolloin hän ei juuri viihtynyt itsekseen. Joinain hetkinä yritin toisella kädellä lähetellä uuteen pankkiimme tarvittavia asiakirjoja sähköpostilla. Sain myös Emilin päikkäreden aikaan jotain kotihommia ja semmoista tehtyä. Iltapäivällä lähdimme käymään kaupungilla. Tiinalla oli taukoa töissä, niin vein Emilin Tiinalle Valkeaan. Valkea on kauppakeskus Oulun keskustassa. Tiinan kierrellessä Valkeaa Emiilin kanssa pääsin itse käymään parturissa perjantain juhlia varten. Sen jälkeen kävimme vielä yhdessä Tiinan ja Emilin kanssa kahvilla ennen kuin menimme Emilin kanssa hakemaan Emilin veljen jääkiekko treeneistä. Ilta meni jotenkin todella nopeasti touhutessa perheen kanssa.
Tänään on taas hiukan väsy päivä. Viime oli vielä edellistä haastavampi, mutta siitäkin selvittiin. Kaikesta potutuksesta huolimatta aamulla kun heräsimme Tiinan kanssa Emilin jutusteluun, niin kaikilla oli hymy huulilla kun Emil otettiin meidän väliin kujeilemaan. Tälle päivälle ei ole suuria suunnitelmia, ainoastaan valmistautua huomiseen reissuun ja käydä illalla kuntosalilla. Huomenna meillä onkin jännä päivä, lähdemme Porvooseen juhlimaan 10 -vuotiasta Secto Automotivea ja tietysti tapaamaan vanhempiani, veljeäni ja hänen Jenni puolisoa sekä tietysti muita sukulaisia ja ystäviä. Niitä meillä riittää Porvoossa ja Espoossa kun olen noilla paikkakunnilla viettänyt oman lapsuuteni ja nuoruuteni. Välillä meinaa jopa harmittaa kuinka vähän sitä ennättääkään omia vanhempia, veljeä, sukulaisia ja ystäviä tapaamaan. Se mikä huomisesta tekee erityisen jännän hienojen juhlien lisäksi, on matka etelään. Me nimittäin lennämme aamupäivällä Helsinkiin Emilin kanssa kahdestaan ja Tiina tulee myöhemmin iltapäivällä kun on käynyt ensin juhlia varten kampaajalla ja meikkauksessa Oulussa. Emil on jo kokenut lentohommissa. Ikää Emilillä tosiaan on 6kk ja huomenna on vuorossa hänen seitsemäs lento, mutta ennen emme ole lentäneet kaksistaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Onneksi aina lentäessämme Finnairilla aiemmin, henkilökunta on ollut todella ystävällisiä ja avuliaita meitä kohtaan. Toivottavasti myös huomenna saamme ymmärrystä kun lennämme ensimmäistä kertaa kahdestaan Emilin kanssa. Kerron myöhemmin miten meillä meni lentohommat ja toki muistakin viikonlopun jutuista.

Nyt vielä syömään ennen kuin Emil herää päikkäreiltä. Tarina jatkuu taas pian. Aiemmin lupailemani asuntosijoitusaiheinen kirjoitus odottaa erästä yhteistyökuviota. Kunhan se selviää, niin kirjoittelen siitä aiheesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s