Päiväkirja viikko 47

Viikolla 47 alku viikko oli melkoisen kiireinen ja loppu viikko väsähtänyttä meininkiä. Sen vuoksi bloggailutkin jäivät vähemmälle. Olimme olleet edellisen viikonlopun reissussa Porvoossa, sen vuoksi maanantaina oli aika rauhoittua Emilin kanssa kotiin. Pienelle lapselle tasaisuus ja normaali arki rytmi ovat tärkeitä. Joskus toki voi ja pitääkin olla menossa, mutta sen jälkeen on taas tärkeä rauhoittua kotona. Päivän aikana saimme postista soiton, että tilaamamme sohva olisi saapumassa. Olin edellisen viikon perjantaina tilannut furmus.fi nettikaupastamme sohvan ja jo maanantaina postinkuljettaja soitti kysellen sopivaa toimitusaikaa. Voisin sanoa, että Furmuksen porukka on onnistunut rakentamaan erinomaisen asiakaslähtöisen prosessin asiakkaiden palvelemiseksi. Kyseessä on kuitenkin useamman kuution kokoinen lähetys. Sohva on nyt Oulussa autotallissamme ja se pitäisi joku päivä roudata sieltä Rukalla sijaitsevaan Etelärinne F nimiseen asuntoomme. Asunto on nyt ainakin kaksi viikkoa niin tiuhaan vuokrattuna, että sopivaa sohvan vienti hetkeä ei ole vielä voinut päättää. Sen lisäksi maanantaina sovimme eteläsuomalaisen miehen kanssa autokaupasta. Hän lentäisi seuraavana päivänä eli tiistaina Ouluun ostamaan meidän kakkosautona olleen pikku Audin. Muuten maanantai oli rauhallista kotona oleilua, Emilin kanssa puuhailua ja kotitöitä.
Tiistaina aamupäivällä haimme autonostajan lentokentältä ja ajelimme kaupunkiin Tiinan työpaikan lähellä olevaan ravintolaan tekemään autokauppoja. Saimme paperit tehtyä ja auton omistus vaihdettiin sovittuun määrään rahaa. Auton ostaja lähti tyytyväisenä ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Me Emilin kanssa soitimme Tiinalle ja sovimme, että hän tulee minun ja Emilin kanssa lounaalle ja ottaisimme sen jälkeen Tiinalta auton jolla pääsimme kotiin. Nykyään on mukavaa kun Emil istuu hyvin syöttötuolissa niin yhteiset lounaat sujuvat mukavasti kaikkien istuessa pöydän ääressä. Harjoittelussa on ollut myös maissinaksujen syönti. Emil sai taas paljon huomiota osakseen Tiinan työkavereilta, joita oli samassa ravintolassa syömässä. Tuttuun tapaan poika kujeili ja hymyili kaikille, joiden katsekontaktin sai pyydystettyä. Minulla on tullut kaikkien noiden ihasteluiden pohjalta sellainen olo, että Emil on poikkeuksellisen hyvän tuulinen lapsi. Monet vieraat ihmiset jotka ovat seuranneet Emiliä esimerkiksi asuntoesittelyiden, pankkineuvotteluiden tai muiden pidempi aikaisten tapaamisten ajan ovat kysyneet, onko Emil aina noin hyvän tuulinen ja kärsivällinen. Ja täytyy myöntää, että kyllä hän on. Ei aina, mutta useimmiten. Voisiko ajatella, että Emil on valveillaoloajastaan noin 95% hyvän tuulinen, eli aina kun ei ole nälkä tai nukutus turhautuminen.
Keskiviikkona huomasin Emilistä ensimmäisen kerran piirteitä, joista ystäväni Kalle Secton juhlissa varoitteli. Olimme keittiössä, Emil istui syöttötuolissa ja käpisteli pehmokirjaa käsissään. Minä join kahvia ja luin päivän Kalevaa. Emil tiputti lelun lattialle. Minä tietysti nostin lelun takaisin Emilille ja jatkoin sanomalehden lukua. Yhtäkkiä Emil hiukan äännähti. Katsoin häneen. Emil roikotti lelua syöttötuolin vieressä kädessään ja katsoi minua silmiin. Sitten hän pudotti lelun lattialle ja alkoi hymyillä. Onko nämä ensimmäisiä askelia kettuilun saralla, mistä Kalle varoitteli? No minusta se oli hauskaa ja hymyilimmekin yhdessä tapahtuneelle. On erittäin mukava huomata, että pojalla on hyvä huumorintaju jo nuorena. Iltapäivällä lähdimme Emilin kanssa jännittävälle seikkailulle. Lähdimme nimittäin bussilla kaupunkiin, koska olimme edellisenä päivänä myyneet toisen automme. Emil oli ekaa kertaa bussissa ja minäkään en ollut bussia käyttänyt ehkä viimeiseen kymmeneen vuoteen. No kaikesta alkujännityksestä huolimatta matka meni hyvin ja pääsimme suunnitellusti kaupunkiin. Oulussa saa lastenvaunujen kanssa matkustaa bussilla ilmaiseksi kaupungin sisäisessä liikenteessä. Lisäksi selvittelyiden jälkeen täytyy myös todeta, että meidän nurkilta busseja kulkee hyvin kaupunkiin, useampia vuoroja tunnissa. Kaupunkiin menimme sen vuoksi, että meillä oli sovittuna kaupanteko yhdestä uudesta sijoitusasunnosta. Kaupanteko meni mukavasti, kerron siitä lisää sijoitusasuntoja käsittelevässä kirjoituksessa myöhemmin.
Loppu viikko meni hujauksessa. Oltiin Emilin kanssa paljon kotosalla ja tehtiin normaaleja kotihommia. Viikon aikana kokeilimme Emilille viljatuotteita enemmän ja todennäköisesti sen vuoksi loppu viikon yöt olivat aika levottomia. Nyt kun lopetimme viljatuotteet toistaiseksi, niin tilanne on taas normalisoitunut. Ehkä myös huonosti nukuttujen öiden takia viikonlopulta on vähemmän tarinoita muistissa. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että lauantaina kävimme Oulun Lastentarvikkeessa ostamassa Emilille kävelytuolin. Se onkin ollut ihan lempi juttu sen jälkeen. Vielä sillä ei paljon liikuta mutta siinä on mielenkiintoisia yksityiskohtia.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s