Päiväkirja 4.-6.12.2017 – auton hankintamatka

Tänään tiistaina 12.12. elämä taas hymyilee, nimittäin viime yönä nukuttiin hyvin. Emil heräsi vain kerran syömään yöllä ja sen jälkeen nukahti saman tien uudelleen. Toisin kuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, jolloin heräiltiin useamman kerran ja syönnin jälkeen uudelleen nukahtamiseen meni noin 1,5 tuntia.  Sen johdosta eilinen maanantai oli melkoisen sumuinen ja tokkurainen päivä. Ehkä pieni osa väsymyksestä oli myös peräisin isin aktiivisesta viikonlopusta laskettelu harrastuksen parissa. Niin kuin huomaatte, viimeiset viikot on ollut melkoisen lennokkaita taas kerran ja sen vuoksi blogitarinoitakin ennättää kirjoitella näin jonkin verran jälkijättöisesti.
Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että viime viikko oli melkoisen monipuolinen ja tapahtumarikas.

Maanantai alkoi normaalilla tavalla. Tiina lähti töihin, isommat pojat kouluun ja me jäimme Emilin kanssa kotiin. Olimme hyvin levänneet viikonloppuna ja näin ollen virkeinä kohtaamaan uuden viikon uudet mahdollisuudet. Aloitimme aamun normaaleilla aamurutiineilla. Meidän normaalit aamurutiinit menevät jotakuinkin näin. Ensin vuorossa Emilin vaipanvaihto, silmien puhdistus (Emilillä toinen silmä rähminyt syntymästä saakka, välillä enemmän ja välillä vähemmän), kasvojen ihon puhdistus ja rasvaus, aamumaito jonka jälkeen iloinen ja tyytyväinen poika leikkimatolle leikkimään tai kävelytuoliinajelemaanympäri alakertaa, sen jälkeen isille aamukahvit, aamupala ja päivän lehti. Tunnin kahden aamurutiinien jälkeen on vuorossa Emilin aamupäiväunet, jonka aikana isi ehtii vaikka kirjoitella blogia niin kuin nyt. Tämän jälkeen päivät ovat hyvin erilaisia ja yritämme keksiä milloin mitäkin tekemistä iltapäiville. Kuulostaa melko leppoisalta vai mitä ja sitä se pääosin onkin Emilin kanssa. Toki poikkeuksiakin on, joskus lähdemme aamulla viemään Emilin veljeä kouluun tai on jotain muuta vastaavaa normaalit rutiinit rikkovaa aamumenoa.
Maanantai aamurutiinien jälkeen kului pitkälle auton ostoon liittyvissä järjestelyissä. Edellisen viikonlopun aikana olimme tehneet päätöksen hankkia toisen auton meille hiukan ajateltua nopeammin. Katsoimme Secto Vaihtoautojen listoilta sopivia käytettyjä autoja meidän tarpeeseen. Vertailimme muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme Audi A4 farmariin, joka oli vuosimallia 2015 ja ollut leasingasiakkaalla käytössä. Auto vaikutti meidän tarpeisiin sopivalta. Maanantaina sovimme kollegani Secto Vaihtoautojen Kimin kanssa tekevämme kaupat autosta, selvittelin autoon vakuutuksia ja miten saisimme auton mahdollisimman pian Ouluun. Muutaman puhelun ja netin selailun jälkeen suunnitelma oli valmis. Lento Helsinkiin oli varattuna tiistai iltapäivään ja keskiviikkona eli itsenäisyyspäivänä ajaisin Ouluun takaisin. Alkuperäinen suunnitelmamme toisen auton hankintaan oli hiukan erilainen. Tarkoitus oli ostaa Secton Vaihtoautoilta sinne vuoden vaihteessa leasingasiakkaalta palautuva Mercedes Benz C-sarajalainen farmari, jonka olimme vertailujen jälkeen todenneet meille sopivaksi kakkosautoksi tilojen sekä muiden ominaisuuksien suhteen. Vanhan pikku auton mennessä nopeammin kaupaksi kuin ajattelimme, tuntui kuukauden elo ilman toista autoa liki mahdottomalta yhtälöltä ja sen vuoksi päädyimme tähän ratkaisuun. ”Pakottava tarvekahden auton pitämiseen muodostuu lähinnä Tiinan vaihtelevista työajoista sekä välillä pitkistä työmatkoista lähikuntiin ja niihin yhdistettynä Emilin veljen päivittäiset osin aikataulullisesti vaihtelevat treenikuskaukset. Treenit ovat vielä pääosin Kempeleen jäähallilla, jonne meiltä tulee matkaa yli 25 km suuntaansa.

Tiistai koitti ja oli aika orientoitua melkoisen tarkkaan aikataulutukseen, ainakin näin koti-isän silmin. Aamulla veimme Tiinan töihin ja sen jälkeen kotiin normaaleihin aamurutiineihin. Emil nukkui aamupäiväpäikärit, minä pakkasin tarvittavat kamppeet auton hakureissua varten laukkuun ja Emilin herättyä lähdimme kaupunkiin Tiinan kanssa lounaalle. Lounashommien jälkeen ajelimme kotiin, nappasimme minun matkatavarat ja Emilin vanhemman veljen mukaan ja lähdimme lentokentälle. Minä jäin kentälle ja Emilin vanhempi veli lähti nukkuvan pikkuveljen kanssa hakemaan äidin töistä. Odottelin koneen lähtöä, maksoin laskuja sekä hoidin muita normaaleja arkisia asioita, joita oli jäänyt rästiin ja join kahvia. Sitten ilmoitettiin, että kone on noin vartin myöhässä. Loppujen lopuksi lähdimme vajaa puolituntia myöhässä ja laskeuduimme Helsinkiin noin 20 minuuttia myöhässä. Siitä sitten tätini miehen kyydillä Espooseen Secto Vaihtoautoille. Lupasin hakea auton ennen kuutta, kun liike menee kuudelta kiinni ja kollegoillani oli kiire kotiin. Loppujen lopuksi olin varttia vaille kuusi liikkeessä, teimme paperit ja tsekkasimme auton. Kuudelta olin uudella autolla jo matkalla kohti Porvoota. Kiitos Kimille ja muulle Secto vaihtareiden porukalle sujuvasta autokaupasta! Emil oli päässyt veljensä kanssa hyvin äitiä hakemaan. Emil oli käytännössä nukkunut koko matkan kotoa kentälle ja kentältä äidin töihin. Eli loppujen lopuksi minuutti aikataulutettu päivä pienen lapsen ja muutaman muuttujan kanssa onnistui erinomaisesti. Minä ajelin Audilla Porvooseen vanhempieni luokse yöksi.

Keskiviikkona eli itsenäisyyspäivänä heräilin aikaisin ja join äitini kanssa aamukahvit ennen kuin lähdin kahdeksan aikaan ajelemaan Oulua kohti. Vietin Suomen satavuotispäivän ajellen halki puolen Suomen. Erityisen mukavan matkasta teki tapaaminen serkkuni kanssa Jyväskylässä. Olemme molemmat olleet varsin kiireisiä viime vuosina ja sen vuoksi tapaamiset ovat jääneet vähemmälle. Nuorena vietimme monta kesää yhdessä milloin öiden ja milloin harrastusten parissa. Nyt kuitenkin sattui hyvä tuuri, että serkullani oli aamupäivästä vapaampi ohjelma, niin ehdimme käydä kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Tiina oli menossa itsenäisyyspäivänä illalla töihin ja Emilin täti Tiinan sisko tuli hoitamaan Emiliä Tiinan lähdöstä siiheksi kun minä kerkesin kotia. Kotia päästyäni odotti kotona ihanan iloisen pikkupojan lisäksi toinenkin mukava yllätys. Tiina oli nimittäin ostanut meille itsenäisyyspäivän illallistarpeet ja tehnyt menun niistä. Me sitten kokkailtiin poikien kanssa tarvikkeista menun mukainen illallinen kasaan. Linnanjuhlien kättelyä katsellessa syötiin herkullinen illallinen Emilin ja Emilin veljien kanssa. Meillä oli alkupalaksi siikatartar ja ruislastuja, pääruuaksi naudan paistista tehty lihapata ja bataattipyre sekä jälkiruuaksi erilaisia juustoja ja mustikkajäätelöä.  Harmi ettei Tiina itse päässyt meidän kanssa herkuttelemaan. Toki jätimme hänellekin noita herkullisia ruokia odottamaan, että hän pääsi illalla kotiin. Loppu illan isommat pojat touhusivat omia juttujaan ja me Emilin kanssa katsottiin linnanjuhlia sekä haettiin Tiina illalla kotiin. Linnanjuhlia katsellessa ja itsenäisyyttä miettiessä täytyy olla kiitollinen isovanhemmillemme, jotka ovat taistelleet ja uhranneet oman nuoruutensa itsenäisen Suomen puolesta. Tunnen olevani erittäin etuoikeutettu saavani elää ja kasvattaa poikaamme näin turvallisessa ja hienossa maassa kuin Suomi. Eläköön Suomi 100 vuotta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s