Päiväkirja 11.-15.12.2017 – ympäri alakertaa

Huhhuh, lauantai aamu, muut nukkuu, seitsemän tunnin yöunet takana ja tuore kahvi kupissa. Joskus se vain on niin, että pienet asiat tekevät onnelliseksi. Tällä viikolla on elämä pikkulapsen kanssa ollut melkoista vuoristorataa. Emil on tällä viikolla kehittynyt todella paljon. Kerroin aikaisemmin autoksi naamioidusta kävelytuolista, jonka ostimme Emilille muutama viikko sitten. Aluksi se oli lähinnä paikka jossa istuskella ja ihmetellä rattia, nappeja ja vipuja joitaohjauspaneelistalöytyy. Pikkuhiljaa Emil hoksasi, että tuolla värkillähän pääsee liikkumaan. Liikkuminen alkoi pakittamisesta, taakse päin työntäminen jaloilla onnistui jotenkin luontevammin. Tällä viikolla onkin sitten auennut täysin uusi maailma Emilille. Alku viikosta Emil alkoi hapuilevasti myös päästä eteenpäin autotuolilla ja viikon mittaan taidot ovat kehittyneet hurjasti. Nyt liikkuminen onnistuu täysin tavoitteellisesti ja päämäärätietoisesti minne pikkumies haluaakin ja se ei enää tarkoita hidasta kävelyä vaan vauhdikasta juoksun tapaista menoa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa. Isi saa juoda kahvit ja syödä ruuat rauhassa päivän aikaan kun pikkumies kuljeskelee tyytyväisenä ympäri alakertaa tutkien paikkoja. Kaikista alakerran kulkuaukkojen pielistä on maalit irronneet ja tasoitelaastit murenevat pikkuhiljaa kauniiksi valkoisiksi kasoiksi lattialle. Isoveli ei enää voi rauhassa kaverinsa kanssa pelataminikoristatakkahuoneessa, koska pikkuveli on kokoajan jaloissa. Aika söpöä vai mitä. Itse olisin varmaan ennen ajatellut, että kauheaa kun seinät hajoaa. Mutta nyt kun katselen pikkujätkän touhua, niin hymyillen ajattelen, että paikataan seinät kunhan poika kasvaa ja seiniä tuhoavat leikit loppuu. Isoveli oli aluksi hiukan kiusaantunut kun ei saanut rauhassa pelata, mutta lopuksi heltyi ottamaan leveällä hymyllä varustetun pikkuveljen syliin ja toteamaan jotenkin näinKyllä ymmärrän, että haluat olla isoveljen kanssa kokoajan kun onhan sinulla niin huippu isoveli.” On nuo lapset vaan niin mahtavia!
Toinen kehityksen kohde on ollut selkeä yritys muodostaa järkeviä ääntelyitä. Käytännössä yrittää sanoa ensimmäisiä sanoja. Välillä esimerkiksi hoitopöydällä maatessaan huomaa kun Emil aukoo suutaan ja yrittää muodostaa ääntä hallitusti. Se on erittäin hauskan näköistä ja hauskaa Emilistäkin aluksi. Sitten kun on mennyt tovi, eikä suusta tule järkevää ääntä niin menee hermot. Uusia äänteitä tuntuu kuitenkin löytyvän päivittäin. Milloin s-kirjain suhahtelee eri tavoin suusta ja milloin t-kirjain tuleetättämuodossa tai muuten uudella tavalla. Ihan kuin olisin kuullut Emilin sanoneenisieilen. Sitä ollaan ainakin harjoiteltu yhdessä.
No mitä niihin vuoristoradan monttuihin tulee, niin tällä viikolla unet ovat olleet kortilla. Ollaan oltu erittäin väsyneitä ja sympatia heitä kohtaan, joilla nämä vähä uniset vaiheet lapsien kanssa ovat pidempiä, on noussut valtavasti. Alku viikosta Emilin isoveli oli flunssassa ja oireet alkoi huomata myös Emilissä. Alkuviikosta unet olivat katkonaisia ja joskus yöllä nukahtaminen uudelleen kesti toista tuntia. Ja nyt loppuviikosta kuten to-pe yönä on pikkukundin nenä ollut niin tukossa, että poika on nukkunut todella lyhyitä pätkiä tuhisten ja isi ja äiti ei juuri ollenkaan. No viime yönä vähän vuoroteltiin, isi nukkui ensin seitsämän tunntia yhtä soittoa ja äiti on nyt sitten aamuvarhaisesta kömpinyt vierashuoneeseen ja saa siellä nukkua pitkälle aamupäivään. Tähän unettoman viikon kokonaisuuteen yhdistettynä vielä maanantain väsynyt isi. Olin ollut viikonlopun menossa lasketteluharrastuksen parissa. Tai oikeastaan ensin perjantaina illalla myöhään ajoin Rukalle viemään meidän Rukan loma-asuntoon uuden sohvan. Ajokeli oli ihan älytön, lunta tuiskutti ja oli todella liukasta. Illalla myöhään muutama tuttu Rukan hiihtokoulun opettaja auttoi minua vanhan sohvan ulos kannossa ja uuden sisään kannossa. Vanha sohva myytiin erääseen Rukan rinneravintolaan, eli kuskasimme sen sinne joskus puolen yön aikaan ja sen jälkeen asensin uuden sohvan asuntoon. Lauantai aamuna ajelin aikaisin Rukalta Iso-Syötteelle ja siellä oli luvassa kahden päivän lumileiri, eli meidän hiihtokoulun opettajille kaksi päivää koulutusta. No tiedättehän kun olet kaksi päivää intensiivisesti rinteessä ja illalla pikku humpat kollegoiden kanssa, niin maanantai aamuna oli väsy. Nyt on kuitenkin viikonloppu ja unta on taas kerrytetty viime yönä, eli kaikki hyvin. Pikkumiehellä on edelleen flunssa, mutta hänkin on jo hiukan rauhoittunut, oireet hiukan helpottaneet.
Kaikkiaan viikko on ollut hyvä. Paljon on tapahtunut kehitystä Emilillä. Meillä on ollut paljon mukavia, vaikkakin hiukan väsyneitä yhteisiä hetkiä. Poika on ollut pääosin erittäin tyytyväinen ja iloinen flunssasta huolimatta. Ja Emilin mahtavat flirttailu harjoitukset ovat jatkuneet onnistuneesti aina kun ollaan oltu ihmisten ilmoilla. Muun muassa eräässä lounasravintolassa vanhempi rouva istui viereisessä pöydässä ja Emil tähyili rouvaa aikansa. Loppujen lopuksi rouva meinasi tulla meidän pöytään istumaan kun rupesi juttelemaan niin kovasti Emilille ja kertoi myös minulle omista lapsenlapsistaan, jotka tuntuivat olevan hänelle erittäin läheisiä. Lisäksi Puistokahvila Makiassa käydessämme kahvilla naapuripöydän tytöillä meni omat keskustelut ihan mönkään kun Emil alkoi kuikuilla syöttötuolista olan yli tyttöjä. Heistä se oli niin hellyttävää, että keskittyminen omiin keskusteluihin herpaantui. Kuulinkin toisen toteavan hetken päästä toiselleMistä me oikein puhuimmekaan ennen kuin vauva tuli.” Melkoinen huomio varas tuo pikkukundi.
Voin myöntää, että tällä viikolla on ollut hetkiä, jolloin koti-isänä oleminen on jopa ottanut päähän lähinnä väsymyksen ja siitä johtuvan ärtymyksen myötä. En silti vaihtaisi hetkeäkään pois. Eihän elämä ole aina niin nautinnollista, vaan nimenomaan ne pienet ja joskus isommatkin vastoin käymiset tekevät niistä normaaleista ja hyvistä hetkistä entistä nautinnollisempia. Kyllä jokainen tietää, että paskoja päiviä on myös työelämässä. Mutta yhtään niin palkitsevaa tai tunteellisesti erinomaista päivää en ole työelämässä kokenut mitä toiset päivät kotona Emilin kanssa ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s