Takana 2 kuukautta koti-isänä

Minä jäin koti-isäksi marraskuun alusta 2017. Olin tehnyt päätökseni jäädä tulevan lapsemme kanssa kotiin useammaksi kuukaudeksi jo raskausaikana. Tarkkaa ajankohtaa ja pituutta koti-isyydelle ei ollut vielä päätetty. Jo ajatuksena koti-isyys herätti minussa paljon tunteita. Jännitti, miten pärjään pienen vauvan kanssa ilman sen suurempaa kokemusta. Toisaalta tunsin olevani etuoikeutettu ja onnellinen kun minulla oli tähän mahdollisuus. Emilin syntymän jälkeen aloimme Tiinan kanssa miettimään ajankohtaa jolloin vaihtaisimme rooleja, niin että Tiina menee takaisin töihin ja minä jään kotiin. Emil vaikutti syntymästään asti erittäin reippaalta ja helpolta lapselta. Näin ollen minulla alkoi jännitys helpottaa pikku hiljaa kun opin käsittelemään ja hoitamaan poikaa. Loppujen lopuksi päätimme, että sopiva aika koti-isyydelle olisi kun Emil on puoli vuotias.
Nyt olen ollut hiukan yli kaksi kuukautta koti-isänä ja hoitanut täysipäiväisesti ihanaa Emil poikaamme. Aika on ollut antoisaa monellakin tapaa. Suurin anti koti-isyydessä on ollut oppia tuntemaan Emil perinpohjaisesti. Totta kai pienen pojan toiminta ja kujeet kehittyvät päivittäin kun hän oppii uusia juttuja. Oppien ja kasvatuksen kautta kehittyy myös Emilin persoonallisuus, mutta synnynnäinen temperamentti pysyy persoonallisuuden pohjana vauvasta vaariksi asti. Ja tietysti tärkeää on myös se, että Emil saa luotua isäänsä vankan ja turvaa antavan suhteen pienestä pitäen.
Isä poika suhteen kehittymisen ja pojan tuntemaan oppimisen lisäksi isyysloma on antanut paljon aikaa ajatella muita omaan elämään ja työelämään liittyviä asioita, jotka monesti jäävät hektisessä työarjessa päivittäisen suoriutumisen varjoon. Elämän arvoja ja tavoitteita olen miettinyt paljon. Mitkä ovat minulle tärkeitä arvoja ja tavoitteita elämässä. Miten järjestän elämäni niin, että voin nauttia mahdollisimman paljon parisuhteestamme, isyydestäni, perheestämme, ystävistäni, töistäni ja harrastuksistani. Olen monesti huomannut työarjessa ajattelevani vain, mitä on ohjelmassa huomenna, ensi viikolla jne. Se mitä haluan elämältä vuoden tai kymmenen vuoden päästä on ollut melkoisen usvan peitossa arkisessa suoriutumisessa. Nyt se usva on osin hälvennyt ja ajatukset kirkastuneet, ja ne tulevat varmasti kirkastumaan entisestään vanhempainvapaan edetessä. Arkisempina teemoina olen ajatellut esimerkiksi oman työni isoa kuvaa ja miettinyt voisiko jotain työhöni liittyen tehdä tehokkaammin tai paremmin. Nuo ovat semmoisia teemoja joita pohdin usein työurani alussa. Mutta tuntuu, että nykyisin työt ovat muuttuneet entistä hektisemmäksi suorittamiseksi, jolloin tuon kaltainen pohdinta on jäänyt tulipalojen sammuttamisesta syntyneen höyrypilven taakse. Tänään juuri keskustelin Secton henkilöstöpäällikön kanssa aiheesta ja varmasti minun on syytä jossain kohtaa vähän raapustella ylöskin mietteitäni, joita voisi sitten antaa johtoryhmälle ärsykkeiksi herättämään uusia ajatuksia. Lisäksi olen totta kai miettinyt sijoitusjuttuja, seurannut asuntomarkkinoita ja suunnitellut tulevia sijoituskohteita.
Kaiken aivotyön lisäksi isyysloma on antanut paljon aikaa ulkoilla Emilin kanssa, heittäytyä lapseksi leikkimään lasten leikkejä Emilin kanssa ja muuta semmoista tekemistä mitä harvoin työarjessa ehtii näin paljon tekemään. Kaiken kaikkiaan isyysloma/vanhempainvapaa on olut mahtavaa aikaa. Toisinaan kohtaamistamme haasteista ja huonosti nukutuista öistä huolimatta en tekisi mitään toisin. Ja onpahan minulla sitten vuosien päästä jotain tarinoita kerrottavaksi Emilille hänen vauva ajoistaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s