Tammikuun tarinoita

Tammikuu on ollut aikamoista tohinaa. Ollaan ennätetty tehdä monia juttuja, käydä monessa paikassa esimerkiksi mummolassa Porvoossa ja taidoiltaan Emil on kehittynyt monellakin saralla paljon. Eli olemme eläneet mielenkiintoista aikaa. Blogin kirjoittelu on hiukan kärsinyt tästä muusta touhukkuudesta, mutta onpahan nyt enemmän kerrottavaa.
Tammikuu alkoi nuhaisissa merkeissä. Meidän perhettä jo joulun aikoihin kiusannut flunssa jatkui tammikuulle saakka. Varsinkin Emil oli todella tukkoinen. Paksua räkää valui pitkin päivää ja yöllä nenä tuppasi olemaan niin tukossa, että nukkuminen oli haastavaa. Noina aikoina kokemattomalle isille tuli selväksi mitä sanonta räkä poskella kirjaimellisesti tarkoittaa. Aikaisemmin ilmaisua on tullut käytettyä enemmän sunnuntaisin keskusteltaessa lauantai illan menoista. Mutta joo tammikuun alussa Emil tosiaan paineli viikon verran kävelytuolilla ja ryömien pitkin kotia räkä poskella.
Tammikuun 7. päivä Emilillä tuli mittariin 8 kuukautta. Käytännössä se tarkoitti ruoka valikoiman laajenemista uusiin herkkuihin. 8 kuukautisen ruuissa ainekset ovat ymmärtääkseni pitkälle samoja kuin pienempienkin lasten ruuissa, mutta rakenne on hiukan rouheampi. Ajattelin itse kun ensimmäisen kerran avasin tuollaisen yli 8 kk lapsille tarkoitetun ruuan, että mitäs tässä nyt on erikoista samanlaista sosetta kun edellisetkin. Toista mieltä oli kuitenkin Emil. Ensimmäisellä lusikallisella silmät laajenivat lautasen kokoisiksi ja huulet eivät tienneet hymyilisikö vai mutristuisiko. Ilmeestä päätellen pojan piti hetki ihmetellä ennen kuin pystyi antamaan tuomion. Tuomio oli yökkimisrefleksi hyvin näyttävästi ilmaistuna. Sen jälkeen katsoin poikaa ja kyselin, että oliko hyvää. Katsoimme toisiamme hetken ja aloimme molemmat nauramaan. Tämän jälkeen kokeiltiin muutama lusikallinen uudelleen ja reaktio oli aina samanlainen. Ei ilmeisesti ollut hyvää, mutta hauskaa kylläkin. No päivien myötä kokeiltiin erilaisia rouheampia ruokia ja pikku hiljaa suurin osa niistä on alkanut maistumaan pojalle hyvin. Nyt muutaman viikon jälkeen on enää muutama semmoinen hedelmäsose jossa hiukan isompia hedelmän paloja, jotka eivät pikkumiehelle kelpaa. Maissinaksuista on kehittynyt tammikuun aikana isin ja Emilin lemppari juttu. Isiä niissä kiehtoo se hetken rauha jonka niillä voi pojalta ostaa. Emil taas tuntuu pitävän niiden nakertamisesta ja poika saa samalla hyvää sorminäppäryys harjoitusta. Ruokaan ja syömiseen liittyen on tapahtunut muutakin kehitystä. Emil on nimittäin oppinut juomaan maidon itse kahvallisesta pullosta. Kokeilimme Emilin kanssa itsekseen maidon juomista ensimmäisen kerran syöttötuolissa ja siinä homma ei onnistunut. Hetken mietittyäni nostin pojan turvakaukaloon istumaan, jolloin asento on hiukan makaava. Annoin kaukalossa istuvalle pojalle pullon käteen ja muutaman kymmenen sekunnin ihmettelyn jälkeen alkoi maito huveta pullosta. Siitä eteenpäin ollaan ainakin kerran päivässä annettu Emilin juoda maitoa itsekseen pullosta. Lisäksi ollaan pikku hiljaa harjoiteltu myös nokkamukin käyttöä. Sen harjoittelu aloitettiin vedellä ja hyvä niin muuten meillä olisi maidot pitkin poikin sillä Emilin mielestä nokkamuki lentää mukavasti kun sille antaa vauhtia ja irrottaa otteen kahvasta.
Tammikuun aikana kotonamme on myös voinut kuulla puhuttavan uutta kieltä. Emil on puhumista opetellessaan oppinut sanomaan lyhyitä tavuja kuten”, ””, ”vau”, ”baja niin edes päin. Voitte kuvitella kuinka herttaisen kuulosta kun täällä kotona vanhemmat ja kaksi isoveljeä kaikki yrittävät vuoron perään jutella Emilille noilla samoilla äännähdyksillä. Välillä tuntuu, että kun alamme Tiinan kanssa keskustelemaan keskenään väsyneenä niin suusta meinaa ensimmäisenä tulla bakunnes hoksaa, että meillähän on se kehittyneempikin kieli, jolla voidaan kommunikoida. Innolla odotetaan koko perhe, milloin pikkumies sanoo ensimmäisenoikeansanan, ja mikä se on. Kaikki tietysti yrittävät opettaa omasta mielestään parastaensimmäistäsanaa Emilille. Ne sanat, kuten isi, äiti, veli jne. ovat noiden äännähdysten lisäksi toinen, mitä kuulee talossamme nykyään kokoajan. Aika herttaista vai mitä. Puhumisen opettelun lomassa ollaan myös päästy näkemään Emilin konttausharjoittelua. Vielä ei ole ensimmäisiäaskeleitakontattu, mutta kovasti Emil on harjoitellut konttausasentoa ja siinä heijaamista. Myös nouseminen erilaisia tukia vasten alkaa kehittyä. Hiukan pitää kuitenkin vielä tasapainoa hakea ennen kuin seisomaan asti itsekseen pääsee.
Viikko viikolta myös Emilin luonteessa tulee ilmi uusia piirteitä. Viime aikoina vahvimpana on esiintynyt piirteetjos en saa mitä haluan, niin suutuntaijos otat pois sen kielletyn esineen multa, niin suutun”. En tiedä mistä tällaiset äkkipikaiset piirteet ovat peräisin? Joku minut tunteva voisi väittää, että ne ovat peräisin minulta, mutta en tietenkään tunnusta moista. Yritän kovasti esittää viatonta vaikka muistelen itsekin, että olen saattanut suutahtaa joskus pienenä tuolla tavalla. Äidilläni ja tädilläni saattaa olla asiasta myös oma mielipiteensä, eli parempi kun ei kysellä heiltä. Muuten pojan luonteessa on paljon iloisuutta, touhukkuutta, tarkkailevaisuutta ja periksi antamattomuutta. Iloisuuteen liittyen tulee mieleen matka lentokoneella mummolaan Porvooseen. Pääsimme ensimmäisten joukossa koneeseen ja olimme taas saaneet Emilin kaukalolle oman paikan koneeseen. Laitoimme pojan kaukaloon istumaan ja jutustelimme Tiinan kanssa vieressä. Tiina välillä kurkkasi Emiliä ja se oli Emilin mielestä niin hauska leikki, että hän käkättää nauroi koneessa kovalla äänellä vielä koneen noustessakin. Eräs nainen joka istui meidän etupuolella, sanoikin ettei olekaan pitkään aikaan kuullut noin iloista lapsen naurua lentokoneessa. Myöhemmin selvisi, että hän työskentelee lentoemäntänä. Ja tottahan se on, että useasti nousut ja laskut tuntuvat lapsien korvissa inhottavalta ja se aiheuttaa useimmiten sen, että lapset itkevät lentokoneessa. Emililläkin on muutaman kerran tullut itku laskeutumisen aikana, vaikka pääosin hän ei ole juurikaan reagoinut nousuihin tai laskuihin. Mutta niin kuin sanottu Emil on todella iloinen veijari. Suurimman osan ajasta kun kaikki on hyvin, hän vipeltää menemään hymy huulilla ja välillä kovastikin naureskellen.
Niin kuin alussa mainitsin niin paljon olisi kerrottavaa, mutta kaikkea ei nyt ennätä kertoa. Lisätään pois jääneistä tarinoista poimintoja myöhemmin. Ajattelin, että seuraava business teema josta kirjoitan täällä blogissa olisi johtaminen yritysmaailmassa. Olen ihmisenä hyvin empaattinen ja kuulun siihen porukkaan joka mieltää empatian yhtenä johtamisen menestystekijänä. Minua on aina kiinnostanut nimenomaan ihmisjohtaminen ja olen sitä jonkun verran opiskellutkin työn ohessa vuosien varrella. Urani aikana olen kohdannut paljon erinomaisia ihmisjohtajia ja johtamistyylejä, mutta valitettavasti olen myös törmännyt muutaman kerran todella huonoon johtamiseen ja jopa epäinhimillisiin johtajiin. Uskallan väittää, että hyvä ihmisjohtaminen on todella monen menestystarinan taustalla. Tästä lisää helmikuun aikana.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s