Mihin kaikki aika häviää? Päiväkirja helmi- ja maaliskuu 2018

Huhtikuu on jo käynnissä ja se ei ole aprillipila. Edellinen blogipostaus on kirjoitettu tammikuun lopussa. Mihin on kaksi kuukautta hävinnyt? Onko joku nähnyt helmi- ja maaliskuuta jossainKahden kuukauden aikana on tapahtunut ihan mahdottoman paljon ja sen vuoksi blogin kirjoittaminen on jäänyt hiukan taka-alalle. Emil on muutaman päivän päästä jo 11 kk ja kuukauden päästä vuoden ikäinen. Minulla on takana viisi kuukautta koti-isänä, vaikka tuntuu, että juuri vasta jäin Emilin kanssa kotiin. Huh onpas aika mennyt vauhdillaNo onneksi meillä on Emilin kanssa vielä paljon yhteistä aikaa ennen kuin palaan töihin marraskuun alussa. Niinpä, luit ihan oikein. Päätimme yhdessä Tiinan kanssa, että jatkan kotona Emilin kanssa vielä puoli vuotta lisää. Kuluneiden viiden koti-isäkuukauden kokemuksella minä jopa anelin saavani viettää vielä lisää aikaa poikamme kanssa kotona ennen kuin hän menee muualle päivähoitoon ja minä palaan hektiseen yritysmaailmaan.
Suuret kehitys askeleet Emilille ovat aiheuttaneet suurimman muutoksen isin jaksamiseen. Helmikuun 14. päivä Emil otti ensimmäisetaskeleetkontaten. Siitä ei mennyt kuin muutama päivä kun hän nousi omin avuin sohvaa vasten seisomaan. Tuo kombo, kontata ensin kovaa vauhtia paikasta toiseen ja sitten hapuillen nousta seisomaan jotakin vasten onkin sitten pitänyt isin valppaana. Varsinkin aluksi kun nouseminen oli erittäin hapuilevaa ja kaatumisia tuli usein oli pakko olla koko ajan läsnä, niin henkisesti kun fyysisestikin. Ajatukset eivät saaneet seilata ja käsien piti olla koko ajan ojossa ottamassa pojasta koppia. Opin tuona aikana jopa käymään vessassa lapsi sylissä, kun en uskaltanut jättää häntä itsekseen. Konttauskypärää kokeiltiin, mutta se ei sopinut Emilille. Hän repi kypärän päästä vaikka miten yritimme saada kypärän nauhat solmituksi niin ettei niitä saisi pikkulapsi auki. Konttaamisen ja seisomaan nousemisen taidot ovat onneksi kehittyneet paljon ja tekeminen on nykyään jo hallittua. Maaliskuun aikana Emil oppi myös kävelemään taaperokärryllä siten, että hän osaa myös kääntää kärryn esteen tullessa vastaan. Viimeisimpänä taitona Emil on harjoitellut seisomista ilman tukea. Siinä hommassa äiti on ollut Emilin paras koutsi. Eilen oli ilo nähdä, miten poika itse jo hoksaa tasapainotella kun ei ole tukea, eikä vain heittäydy pyllylleen istumaan. Mutta niin kuin alussa mainitsin, tuon kehityksen myötä on kasvanut tarve olla koko ajan valppaana pojan kanssa. Se on vaikuttanut todella paljon isin jaksamiseen. Illalla kun Emil käy nukkumaan tuntuu, ettei jaksaisi tehdä mitään.
Helmikuu ja maaliskuu on ollut meillä myös flunssa kuukausia. Ensimmäisenä flunssa iski meillä Emilin isoveljeen ja sen jälkeen Emiliin ja minuun. Tiinaankin flunssa yritti tarttua, muttei onneksi saanut otetta. Pikku lapsen kanssa flunssa on tarkoittanut tukkoisen nenän vuoksi huonosti nukuttuja öitä ja pientä kiukuttelua huonon voinnin vuoksi päivällä.
Kaiken Emilin ja muun perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi helmi- ja maaliskuuhun on kuulunut paljon ystävien kanssa vietettyä aikaa, lomamatkan suunnittelua, rutkasti laskettelua ja hiukan businesta. Ehdottomasti helmi- ja maaliskuun kohokohtia on ollut ystävien vierailut meillä kotona. Aikuiset ovat saaneet vaihtaa kuulumisia ja lapset ovat tavanneet toisiaan. Matkasuunnitelmat liittyvät toukokuun lopulle varattuun USA:n reissuun. Olemme lähdössä perheen kanssa USA:n länsirannikolle vajaaksi kolmeksi viikoksi. Siihen liittyen on ollut paljon suunniteltavaa, mutta kerron näistä matkasuunnitelmista lähempänä lisääUudet sijoitusasunto hommat etenevät suunnitellusti. Rukan loma-asunnossa on ollut sesonki, joka aiheuttaa aina hiukan odottamattomia järjestelyitä. Lisäksi sunnuntaisin olen tehnyt hiukan furmus.fi hommia. Verkkokauppa on nimittäin lähtenyt todella vahvasti liikkeelle. Vauhtia seuratessa on vaikea uskoa, että yritys on vasta viisi kuukautta sitten perustettu. Furmuksella on myös paljon uutta suunnitteilla. Koska tiedän, mitä esiripun takana tapahtuu, uskon Furmuksen olevan tulevaisuudessa vahvasti uudistamassa suomalaista huonekalukaupan alaa.

Niin kuin mainitsin paljon on kahden kuukauden aikana tapahtunut. Kerron vielä lisää helmi- ja maaliskuun seikkailuista, kuten mahtavasta pääsiäisen minilomasta ystävien kanssa Katinkullassa, tulevissa postauksissa. Meillä alkaa Emilin kanssa seuraava suuri seikkailu huomenna torstaina kun lennämme kahdestaan etelään mummin ja ukin luokse. Mukavaa loppu viikkoa kaikille!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s