Mitä on hyvinvointi? Voiko muka koti-isänäkin ylisuorittaa?

Eilen ollessani Emilin kanssa kävelyllä nauttimassa keväisestä ilmasta ja reippaasta ulkoilusta pohdiskelin paljon erilaisia asioita. Yksi asia jota olen paljon pohtinut viime aikoina, on jatkuva suorittaminen. Onko se tarpeen ja onko siitä hyötyä?

Olen perusluonteeltani suorittaja. Minulle se tarkoittaa sitä, että koko ajan olisi hyvä tehdä jotain hyödyllistäettei aika mene hukkaan. Kaikki mihin ryhdyn pitää tehdä täysillä. Missä ikinä olenkin, aika pitää käyttää hyödyksi. Uskokaa tai älkää, tällä tavoin eläminen on raskasta ja välillä kuohahtaa yli. Työssä suorittaminen oli yksi syy, miksi halusin jäädä Emilin kanssa kotiin pidemmäksi aikaa. Pelkäsin, että ollessani töissä en pysty antamaan Emilille ja itselleni tarpeeksi aikaa tutustua toisiimmekun minulla on tarve suorittaa työni täydellisesti. No kuinkas sitten kävikään?

Perusajatukseni arjesta on, että haluan olla hyvä koti-isä, eli haluan olla Emilille läsnä, tyydyttää hänen tarpeensa parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä perheelle hyödyllisiä kotitöitä. Haluan pitää huolta parisuhteestani ja antaa sille aikaaHaluan hoitaa kaikki normaalit juoksevat asiat hyvin sekä ajallaanHaluan pitää omasta kunnostani huolen käymällä kuntosalilla. Lisäksi haluan hoitaa hyvin sijoitusasunto projektit, vastuuni omistajana yrityksissä joissa olen mukana sekä harrastustoimintaan liittyvät jutut.

Joitain viikkoja sitten alkoi tuntua siltäettä kohta loppuu virta. Tammi-helmikuussa päivät kuluivat vauhdilla Emilin kanssa puuhaillessa, illat olivat täynnä ohjelmaa ja vielä kun muu perhe kävi nukkumaan, hoidin pitkälle yöhön erilaisia asioita tietokoneen ääressä. Samaan aikaan Emil oli flunssainen ja valvotti öisin. Pikku hiljaa huomasin olevani niin väsynyt, että välillä meinasin purskahtaa itkuun kun ajattelin jotain ikävää. Lisäksi olin koko ajan kireä, vaikka kaikki oli periaatteessa erittäin hyvin. Tiina kyseli minulta usein, että miten minulla menee ja onko kaikki kunnossaVakuuttelin aina, että kaikki on hyvin, hiukan vain väsyttää. Sitten tuli ilta kun Tiina alkoi jututtaa minua normaalisti päivän kuulumisista ja yhtäkkiä purskahdin itkuun. Olin ihan loppu. Sen jälkeen keskustelimme monta tuntia minun tarpeesta suorittaa elämää ja miten sitä voisi muuttaa. Keskustelu oli tunteita ja ajatuksia herättävä. Mikä tärkeintä siitä oli paljon apua. Onneksi olen vuosien saatossa oppinut paljon, opin koko ajan lisää ja minulla on ihminen rinnallani jolle on helppo puhua ja joka osaa auttaa minua.
Hyvinvointi ei siis olekaan pelkästään liikuntaa ja terveellinen ruokavalio, miksi sen voisi helposti mieltää televisiota katsomalla tai netissä surfailemalla. Se onkin jotain suurempaa, johon itse asiassa omalla ajatusmaailmalla on kaikista suurin vaikutus.
Tammi-helmikuun aikana kun yli suoritin elämääni, lihoin useamman kilon kahdessa kuukaudessa vaikka söin terveellisesti ja kuntoni heikkeni vaikka kävin salilla. Todellisuudessa söin terveellisesti, mutta ihan liikaa tyydyttääkseni univajeesta johtuvaa energia pulaa ja salilla tein puoli teholla treenejä, kun energia ei riittänyt täysiin tehoihin. Yli suorittamisen hetki onneksi loppui ajoissa ja opin tuntemaan rajojani entistä paremmin sekä relaamaan tarvittaessaOn myös tärkeä tiedostaa se tosiasia, että parhaiten hoidat perheesi, läheistesi ja työyhteisösi hyvinvointia hoitamalla omaa hyvinvointiasi. Hyvinvoivana ajatuksen juoksu on selkeämpää ja tehokkuutesi on huomattavasti parempiSamat tosiasiat näköjään pätevät niin koti-isänä ollessa kuin työelämässäkin.
Tämä ei ollut minun ensimmäinen kerta kun suorittaminen kuohahtaa yli, eikä varmasti viimeinen. En koe, että olisin polttanut itseäni loppuun tai kokenut burn outtia, enemminkin pidän sitä hetkellisenä yli suorittamisesta aiheutuvana väsymyksenä. Mutta ehkä tuollainen hetkellinen yli suorittamisesta aiheutuva väsymys on varoitus siitä, ettei näin voi jatkaa tai edessä häämöttää burn out tai loppuun palaminen, mitä ne sitten ikinä tarkoittaakaan. Minulla väsymys korjaantui nukkumalla muutaman yön kunnolla ja löysäämällä tahtia. Todennäköisesti ensi kerralla tunnistan tilanteen nopeammin ja osaan reagoida siihen paremminUskoisin, että minulla on myös nykyisessä ”suorittamisyhteiskunnassa” kohtalotovereita. Neuvoni teille on, että puhukaa asiasta jollekin jos se yhtään teitä vaivaa. Se on parasta lääkettä suorittamisen hallintaan.
Aurinkoista loppu viikkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s